lauantai 8. syyskuuta 2012
Yhtä en vaihda...
Voi kuinka rakastankaan näitä hitaita aamuja, hetkiä jolloin saa vain olla. Niin kauas kuin muistot kantaa, niin minä ja ruisleipä ollaan kuuluttu yhteen. Ruokia tulee ja menee, mutta ruisleipä on ja pysyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Uudempi teksti
Vanhempi viesti
Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti